WeirdRockStar

Minua ei varmasti olekaan

2012-02-02T20:56:00.003+02:00

Rullaverho paksusta puuvillasatiinista ja verhokankaiden jämistä. Wanhanaikaisissa rullaverhoissa on stailia. Uudenaikaiset jotenkin vaikuttavat hiukan epäilyttäviltä ja kiusallisen steriileiltä. Ja kun rullaverho pitäisi olla kaksi ja puolimetrinen huomasin helpommaksi lonksutella sellaisen itse mummon vanhalla polkusingerillä. Olenko jo ylistänyt tämän maailman polkusingerit taivaaseen ja takaisin, olenko? En enää edes muista koska olen huristellut tuolla muovikoneella. Polkusingereissä asuu tämän maailman hyvyys. Rullaverhon tankona on cafetanko liimattuna ääriasentoonsa. Nupit olivat väärän ( kylmän- ) valkoiset joten spraymaalasin ne beigeiksi. Eihän niitä kukaan näe mutta se on se tietoisuus.

Above a blind I sewed to MB. Very sturdy cotton satin weft and borders are scraps from curtain fabric. I like oldies blinds. There´s some sence of sincerety in them. Besides, I like the fact that blinds leave the radiator free since we live in the North Pole. I mean, we have outer walls on three sides and cold storage above our heads.The crib is cold and since I didn´t want to freeze my face when sleeping next to the North- facing wall that has all 13 degrees Celcius... I needed a headboard. So I made one. Yesterday. I took one extra mattress ( foam rubber ) from between the layers of mattresses and sliced it without flinching an eye. The Nice Neighbor volunteered her husband to get a slab of plywood from my storage ( since I´m sick as a dog ) and he even sawed it to right size. All praise to Nice Neighbors. He carried the slab to the livingroom where I glued the foam rubber to it, placed some quilts- in- progress ( they weigh a ton, picture below ) on top of it and stapled the btm of foam rubber to plywood. I measured the foam rubber to not extend the measurements of a box spring and a spring mattress ( I still lack the spring mattress but it´s measured. I like tall and soft beds. Us featherweights seem to float atop mattresses so there is not enough tempur and wellpur in the world, if you asked of me ) and yet another wellpur. Then I measured holes which to drill, and did just so and then battled the stupid buttons through the stupid little holes. And since I didn´t have a right, upholstering needle that is longer than my patience I had to first poke the stuff from the behind to front and OF COURSE it looks slightly wonky now. When tufting one should thread the button and poke from the right side and then yank the shebang as tight as drumleather. I fought. I fought and I hated it. I noticed that the cotton satin ( only my bestest of best hugely large sheets... ) should be even thicker and that since it´s satin, it stretches a whole lot. Plus I´ve lost all my strength from hands. Partly due to being so sick, partly because of the injury in shoulder and butched up surgery. No, the surgery was brilliant, really. It´s just that my body was too weak to hold the threads and screws well. Allrighty, where was I anyways... so yeah. The headboard is anything but great but you know what, it works. The wall might very well be 13 degrees Celcius, but the upholstered headboard keeps it at 19 fancy degrees. So I won´t die of hypothermia. Which is yay. No, really, I hate this cold and it makes me very edgy and I feel to need to hurt some stupid little ambition- challenged dude who needs angry phonecalls made to his superior to just make him move his posterior to come by to MAKE THESE RADIATORS WORK PROPERLY ALREADY. Luckily the kid´s stopped winking at me compulsively ever since I hung the sword to the foyer wall. Sometimes it pays to have been a military brat.
I didn´t finish the other side of the bedpost since I plan to get some very sturdy fabric and I`ll still tuft it, but this time along I`ll do it by drilling screws. Since I don´t have the strength to pull the strings tight enough, I´ll instead screw the tufting and then I can just glue some purdy rhistones or semi precious stones to the screws. What I lack in strenght, I balance it with imagenation.
I can´t wait to get my spring mattress and another wellpur. The fabric´s measured to be stretched to behind the mattresses so it still looks like there´s something lacking.
Oh well.

Eilen herättyäni huomasin että kasvot tuntuivat jotenkin jännällä tavalla jähmeiltä. Seinä mitä vasten pää osoittelee nukkuessahan oli toisaalta kokonaiset 13 astetta, joten oli selkeää että sängynpääty tuli saada pikatoimituksena. Kiskoin patjapinosta yhden vaahtomuovipatjan ja silpaisin sen poikki määrämitasta. Kiva Naapuri toi aamulla paketin kahvia ( koska KN tiesi että olemme kipeitä ja että kahvi oli loppu ) ja ihmetteli vaahtomuovipatjaa. Sanoin että varastossa on pohjavaneri entisestä, kapeammasta sängystä ja että haen sen kunhan selviän enemmän tolpilleni. KN ilmoitti heti että hän rekrytoi miehensä sen alas kantamaan ja kas, hän katsoi että näin kävi ja herra vielä sahasikin sen oikean mittaiseksi. Kuinka loistavaa! Kivat Naapurit ovat kuulkaa paljon mukavampia kanssaeläjiä, kuin kyylämuorit. Täällä tosin ei ole kauniita maisemia. Mikä on pohjaton menetys. Räydyn joka päivä. Voi olla että kehitän jopa jänteisen kaulan ja ryppyisen otsan. Iho ainakin vaikuttaa jo harmaalta.
Ja takaisin asiaan.
Laskin ja merkkasin reikien paikat ja panin poraillen. En nyt sitten kuitenkaan omista vielä verhoilijan näppärää, huomattavan pitkää neulaa joten jouduin tähtäämään taustan puolelta milläs muullakaan, kuin pyöröpuikolla. Kyllä siskot, pyöröpuikolla. Tuftatessa kävi ilmi että sekä vihaan maailmaa ja sottaista näpräämistä mutta myöskin se että näpeistä puuttuu siihen tarvittava voima. Ennen touhusin tätä nahkahanskat kädessä mutta ei se enää auttanut, kun puristusvoima vinkeiden mittareiden mukaan on oikeassa kädessä kokonaista seitsemän kiloa. Lapsikin puristaa enemmän.
Kangas mitä käytin oli ainoastaan yliparas satiinilakana mikä nyt siis on... tuollainen. Nooh, hänkin tuohon paksun verhoilukankaan ja napsin napit auki taustan puolelta ( mitä en verhoillut umpeen syystä )ja sen sijaan naputtelen puupuikkoa reikiin liiman kanssa ja sitten poraan näihin samoihin kohtiin ruuvit oikealta puolelta, kankaan ja vaahtomuovin läpi ja tuftaan tuon perhanan paksun pellen vaikka sitten poralla jos se sitä vaatii. Ruuvin kannat voi aina piilottaa liimaamalla... mitä tahansa kiiltävää niihin. Bling, babe! Tämon jo päätetty.

Muutenkin, kun on ollut saarrettuna tänne neljän seinän sisälle ensin kipeän lapsen ja sitten itsekin sympatiasairastuneena jo ties kuinka kauan ( eikä loppua näy ), olen joutunut improvisoimaan kangasta sillä yhtenäisiä paloja verhoilukangasta ei varsinaisesti ole. Joten olen tassun niin salliessa lonksutellut vanhoja näytekappaleita yhteen ja touhunnut tilkkutäkkejä. Näin kylmässä kämpässä ei voi olla liikaa peitteitä.
Alla Poikalapselle ommeltu tilkkutäkki, vanuna vanha täkki. Vuorin tein vanhasta lakanasta ( vaaleanpunaisella kun ei tässä taloudessa ole huikeaa käyttöastetta... ) ja reunan kanttauskankaat ovat vanha, värjätty paksu puuvillaverho. Täkkiä ei ole vielä pesty ja kankaat ovat kutistamattomia verhoilu- ja sisustuskankaiden näytepaloja joten ajattelin että tietynsorttinen, vanhanaikainen krymppääntyminen on ainoastaan tervetullut. Odotan suurella mielenkiinnolla lopputulosta. Täkki täytyy myös värjätä vielä ruskealla, sillä eihän tuollaista vaaleanpunaa ihminen pysty katselemaan. Sitä paitsi, pojan lempiväri on tumman ruskea joten uskoakseni juniori arvostaisi punaisinkien osioiden lievää ruskettumista.

Above my son´s quilt. The fabrics are interior decorating samples, from my old life. We´ve been holed up here while being buzy being sick so I`ve needed to do something late at night when my head hurts too much to sleep and I´m too cold & cranky to just try to sleep.
These sicko things could not have come at any worse time! I have so much to do, I should be running errands and do paperwork and I still have no idea what in hickory heck will take place in, say a month. Everything´s still out in the open and it´s getting stressfull. Then I´m too feverish to do paperwork, or my son gets another asthma attach and is probably choking or hurling and I need to be tending to him. I make the calls but then my voice breaks down and throat hurts. It´s like I´m lost inside of me. This is not normal to me. Especially today. I´ve felt like a confused little, inbred kitten with fluff for brains. GAAAAH! It feels like I should be somewhere where I´m not. There should be something in my life when there´s not. I can´t even dress this feeling to words but it´s incredibly strong. Something´s off, something´s missing and it´s big.
And I want it here NOW. And the confused little, inbread fluffy kitten keeps wondering.
Nothing seems to make sense anymore.

Outi!

2012-01-07T13:09:00.002+02:00

Satavuotias ruokakaappi. Kuten näkyy, täydellisyydestä ei harmainta hajuhavaintoa mutta epätäydellisyydessään ihana. Muuttomiehet pohdiskelivat alakerrassa kantoliinoja, koska arvelivat sen olevan liian arvokas naftiin hissimatkaan ( kaappi ei ole suuren suuri mutta hissi on pienen pieni ) mutta kerroin ettei sillä käytännössä ole arvoa, muuta kuin käyttösellainen joten hissiinhän tuo tuupattiin lopulta. Nyt sen päällä vain on kaikki rompe eteisestä, mihin se odottaa takaisin pääsyä... joku päivä...

Back sooner than I thought.
Just an old thing that I was given permission to confiscate from an old house. It used to be in a pantry and had mice gnawings to fit. It transfered from brown to white to Tiffany. Who doesn´t love a Tiffany! Right now the puppy is loaded with stuff from foyer- where it will end up back to once everything is done. And once everything is back to sparkly clean. My windexing hand is already itching.

The angels of passion still taunt me in my sleep

2012-01-06T21:44:00.004+02:00

Hello dahlin´s. I´d like to collectively thank for all the lovely emails and wish you all a very fine 2012! I truly appreciate your kind words and well wishes and I sincerely wish the same to you.
There are aspects and priorities in my life that need to be taken into consideration, certain situations that only a handful of people know about. So I hope I won´t be insulting anybody not offering any better explanation for the sudden withdrawal of prior posts, the reasons are to be read between the lines for those who know, and well wishes are given to everybody. I intend to walk through life lightly, harming none.
Now to speculate if I´ll be posting further, I seriously have no idea. I could see some accelerated activity after a month or few but as of right now, time flies and life seems to keep me purdy buzy.
For friends eager to see the 40´s inspired dress with a slip to go, sofa project ( the thing is, I just can´t see that like an impossibility. Just how hard can builing a sofa get, really?! ), bed posts, hat boxes on the end tables, rug, the metamorphosis of dining table from fug to fabulousity etc... I´m still undecieded. If I manage to find more time paired with the inspiration to publish posts, I will do so in half of a nanosecond and will do so joyously. ( But the light coloured coffee table, underneath the cedarwood tray would be the former dining table, only 35 cm´s sawed off the feet. So, yeah. )
I believe that all things in life are right on time. There are times when I wish that certain aspects in life would be HERE ALREADY, DAMMIT!!!... but isn´t the journey also just so very delicious. Doesn´t even food taste extra special when you are hungry? The thing is, I´m just not that convinced that patience is necessary in this life. But then I do believe that all things in life must be just so, in order for good stuff to land upon you.
It´s the contrast, isn´t it. There always is this contrast.
Inneresting.

Heip. Hyvää vuotta 2012!
On kyselty josko projekteja ja niitä kuvia alkaa tänne tippumaan jo vähitellen.
En osaa nyt vielä sanoa, tosiasia tällä hetkellä on että vuorokauden joka ikinen tunti on aika huolella käytetty tässä taloudessa joten ei ehkä ihan lähiviikkoina mutta mahdollisesti lähempänä kevättä? Vaikea sanoa, nyt on näitä kaikkia muita arkea pyörittäviä asioita monta asiaa päällekkäin ja ne täytyy joka ikinen käsitellä pikimmiten.
Halusin kuitenkin tulla tänne vielä kollektiivisesti kiittämään yhteydenotoista ja toivottamaan toivottavasti pikaista kevään saapumista! Näin kauan piti elää että huomaa odottavansa kevättä näin suurenmoisella vimmalla, sen sijaan että ylistäisi pimeän aikaista laskeutumista iltapäivisin... ehkä toisaalta olikin jo korkea aika lopettaa synkistely ja tyynesti antaa virran viedä. Tätä loisteliasta matkaa on nyt kestänyt sellaisen vuoden verran eikä takaisin ole paluuta. Alajuoksulla edetään letkeästi. Olkoot muut niitä lohia jos jaksavat pokoilla.
Tämä on hienon hieno matka.
Kaikkea parasta!

Sacred place

2011-12-22T21:57:00.003+02:00

Lämmintä loppuvuotta!
Ennen aamun sarastusta yö on syvin ja pimein.
Huomenna valo on jo voittanut.
So you can be sure.

My warmest wishes for a beautiful Yule to you and yours!
I love this night! Night is deepest, longest.
And tomorrow, when I wake up I know that light has taken over.
I wish that for you too.

2011-11-28T21:19:00.003+02:00

En ole kadonnut,
ainoastaan poissa näkyvistä toistaiseksi.

You who know certain situations, know also why this needed to be done.
At least for now, I´ll need to vanish from this forum.