Care of the day seems to slowly fade away

I find myself in a weird mix of both limbo and vortex of change. Everything is hanging by a thread. The outcome could go either way. Yet I have this devil- may- care take on life and that seems to have an ability to slap everything in their righteous places and at the end, I fall on my feet. Isn´t every chaos followed by change? Does all the hell not break loose when you are on your path. Because in order for your future to happen, does the present not need to change? If it did not change, there would be no new and better outcome. Yet when one is so close, in the eye of the storm one usually is also blind sighted. You do see the horizon better from afar.
Today I was gifted with a phone call from my best friend. After two hours of yacking, everything seemed so much more clearer, so much brighter.
Last week was very meaningful. I decided to look forward. I also noticed eyes opening around me. Almost out of nowhere people emerged to offer their support and advice. Truth does prevail.
I also managed to finish something that I thought I never again would be able to even start.
With the help of good peeps I also changed the floor plan. My son scored my very large bedroom. I´m kewl with that. I again get to look at the night sky and cars driving in it.
There´s something enormously soothing in the anonymity of car lights in the dark. Just you, the moon, soft music and the streetlights. And a window seat to enjoy it all. I wish window seats for all. They are lovely. They are The Goodness. I wish I never again have to live anywhere without a window seat. Clearly, window seats are now a part of my not only present, but also future.
In my future I foresee more bookshelves, more reading, more books ( which reminds me, need to go to post office ASAP ), two table lamps for library & dining table. Timber for four poster, canopy bed ( I designed it yesterday, now I just need to get the timber and some good natured creature to do it for me ). To the bed I see lined curtains, wooden rods and metal rings. I will want the timber stained dark oak ( to match the gorgeous library table ), will need embellishments to the wood to tie it with the very old and very massive table. I want the headboard to reach all the way up to where the bed frame reaches = 2 meters high. In the headboard I first envisioned a very dark lacquer surface with traditional Chinese calligraphy painting. But then... since the very heavy and very large table came to our cloisters- sending my son
to highest of heavens ( my boy is biggest fan of Tudor houses and Tudor style ) I simply need to tie the bed to the table. I´m thinking... a landscape. A very big, beautiful landscape. Granted, I´d the the only one looking at the painting but I can not see why there couldn´t be a purdy piccie when it would make me all kinds of happy. I like the thought of sleeping  in beautiful surroundings. After all, if we are to spend a third of our lives in bed, why not luxuriate all our might. A nice thread count can make a gals´ heart sing. Bobby Trendy would agree with me, I´m sure.
I know my son will want a canopy bed himself when he will see my version. And so should he have his too. Of course.
Even if all things feel like a royal mess right now, they really aren´t. Things are evolving. Situations are maturing. Every morning the sun rises a wee bit earlier.
I always can tell, if I get a steady stream of ideas, I know I´m on the right path.
And lately, I´m all ideas.
All ideas.
And it´s very calm in the eye of the storm. Almost... peaceful.

Kirjaimilla ajattelua

- Menin kastelemaan Mauria, parvekkeen toisella puolella näkyi tuollainen pallero. Kesä alkoi.
- Maurikin on vielä elossa.
- Parvekkeella on vieraillut kuningatar- kaliiberinen mehiläinen parina päivänä väijymässä hyvää pesäpaikkaa. Kulkuväylät pysyvät tyhjinä mahdollistaen pikaisten spurtit.
- Salaateista näkyy jo puoli senttiä mullan pinnalla. Niin nuoria, niin kiire elämään. Tervetuloa! Mä syön teidät.
- Niin on paljon touhua ja tapahtumaa ja suoritettavaa että pää on totaalisen turta. Poikalapsi pyysi ostamaan ryppyvoidetta. Vaihdoin antihistamiinin väsyttämättömään ja hokasin etten ollut nukkunut viikkoon. Se ei voi olla tervettä. Viime yönä nukuin ehkä tunnin, katselin auringonnousua samalla kun sujahdin vällyjen väliin.
- Heräsin siitä hetken päästä ja ensimmäisenä näin Poikalapsen teroittamassa kynäänsä. Kahdeksan- vuotias kanavoi sisäistä satavuotiastaan ja vakavana huokaisten totesi " Ei ole tämä kirjailijan elämä helppoa. "
- Miksi kivat hatut ja myssyt löytyvät vasta silloin kun pakkaa talviromppeet varastoon?
- Tänä yönä otan väsyttävän allergialääkkeen. Douppaan itseni uneen. Miksi tämä ajatus ei häiritse minua laisinkaan? Tätä tää nyt vain on. Toistaiseksi?
- Miksi kaikki on väärin?
- Miksi ei jaksa edes välittää siitä että kaikki on väärin?
- Entä jos asiat ovat vain päälaellaan eivätkä lainkaan väärin? Asioilla on lopulta taipumus selvitä. Väittävät.
- Samalla tietty keveys, kun päästää irti. Asiat mitkä joskus ovat ehkä olleet, täytyy antaa jäädä sinne jonnekin. Toiseen aikaan. Sillä niin usein menneet eivät ole osana tulevaisuutta. Voi olla että olen väärässä, usein olen, mutta eikö lähitulevaisuuden paras indikaatio ole lähimenneisyys?
- Kun käärme sinua puree, ei se purema sinua tapa. Myrkky sinut tappaa.
- Ota mukaasi hyvät muistot ja ilo, ime myrkky pois ja jatka tielläsi. Matka on vaeltajan päämäärä.
- Eikö vesikin puhdista, eikö turhat haihdu syvällä ja tyhjentävällä uloshenkäisyllä... kuin kuuma ilma pallossa, tulee kevyemmäksi.
- Astele kevyesti eteenpäin tielläsi, puhu pehmeästi sillä perhoset kuuntelevat.

Todellisesti olen onnellisempi auringonlaskuista. Taivas on silloin hetken tulessa ja tuulessa. Kunnes sammuu ja tummuu pois.

Katoaa.

AWESOMENESS!

Happened before me at the customer service of a grocery store.
A very old, fragile lady was holding on to a coupon / receipt or something. Her hands were shaking, her shoes were old and worn to the point that I could see the colour of her socks. Her clothes had been mended few times too many. While we were waiting for our respective turns, she started counting her very few coins. Perhaps she was counting if she could afford another lottery ticket? She just looked so defeated, so sad and so quiet that it wretched in my guts. Did she have enough to buy basic groceries to survive or is there a medical reason she seems to be so fragile and thin? Her very being spoke of someone overly tasked, stretched beyond her capability. Around her was a solitary energy of someone who´s given up on life because she had no other choice.
Damn! I kept thinking that if there's ANY justice in the world, the old gal would score big. Because she needs it, because she needs to know and feel that life perhaps could be better. She needs to know life has not given up on her. Because right now, were she to evaporate, probably nobody would have noticed. She claimed no footprint around her. Her personal space was nil.
So her turn came. It took some time for her to take the few steps to reach the lady behind the counter.
Following words were exchanged;
Lady behind the counter - There is a win in your ticket.
Old Lady - There is?
- But we can´t reimburse it to you here.
- No... ( at this point she looked so perplexed, so accommodating that I saw that she figured that there is a certain sum of money but they won´t give it to me and I need to deal with it. This is how a person, who´s completely given up, reacts like )
- No, we can´t reimburse the sum here. ( DAMMIT LADY, speak plainly already to her. The ol´gal is five hundred years old and thinks she´ll never get her winnings! )
-...why?
- We just simply don´t have enough money here. (YES!!!) Oh, but the sum will be transferred to your bank account if you´d only give us your information.
- Information? How do you know my bank account number?
- We don´t but if you could give us your bank account number, the sum will be transferred there in two bank days.
-???
- Do you have your bank account number with you?
- I don´t know. ( she hesitated and started to scramble through her tote. With shaky hands she gave the Young Lady her old book of savings. Young Lady typed ferociously for a while and gave the booklet back to the Old Lady )
- And here is your receipt that the transaction has been forwarded.
- ... but... what are all these numbers?
- That is the sum your ticket just won.
- ??? ... all of these numbers.
- Yes, all of those numbers.
For a while the YL explained when the money would be in her account and the Old Lady started to walk slowly towards the exit. While she was on her way, I hoped that she would be safe. I wanted to offer her a ride home but that would have been overly suspicious. I wished that she would have somebody to help her home. There was a younger version of another Old Lady waiting for her next to the door and grabbed her arm and the two ladies made their exit. Like a boss.

This is awesomeness to the highest degree. I´m beyond thrilled for her. WINNING!

Palsta, kuokka ja rusakko.

Viime viikko ihan syvältä ja poikittain!
kaksi sanaa - inhimillinen erehdys. Erehdys inhimillisyydessä? Laiskaa huomioonottamuutta mistä seuraa todella vaaralliset seuraamukset ynnä pikainen keikka ensiapuun. Seuraa muutamakin painokas puhelu ynnä viestin lähetys ( sillä viestit jää muistiin. Kirjallinen referenssi sillä seuraava vastaava insidentti tulee muuntumaan viranomais- asiaksi nopeammin kuin kukaan ennättää hokata mikä niihin iski. ) ja viikon kestävä  jomotus otsikkoon.
Olisihan se toisaalta hienoa luottaa jälkikasvunsa " kasvatuksen ammattilaisten " käsiin ja luottaa siihenkin että   poika tulee kotiin terveenä ja ehjänä ja- no, elossakin olis ihan kiva. Olisi myös kiva jos kaikki maailman ihmiset pitäis toisiaan kädestä kiinni ja laulais kaikki yhdessä kumbayaa. Kaikki sodat loppuis. Ja pikkulinnut livertäis. Räystäät juoksis ja näinpäinpois.
Tuosta tuli mieleen, naapuritalon katolle on muuttanut se näköjään jokavuotinen lokkipariskunta pesimään. Ne paskoo autojen päälle ja huutaa ja hyökkii päälle kuin hullut. Tänä vuonna lokkien telenovelaan on liittynyt joku toinenkin uros joka ottaa jatkuvasti matsia vakiukon kanssa. Vai onko se kuitenkin röyhkeä horhe joka on napannut pirkon siipiensä suojaan ja nyt vuosikertaherra yrittää tuupata uutta siivekästä pois? Ota noista selvää. Eikö niillä ole muuta elämää kuin tapella keskenään? Menis himaansa ja rauhoittuis jo. Toisaalta nyt ne ennättävät hyökkiä vähemmän ihmisten päälle kesken kaiken omien tappeluidensa joten kai tästä sekoilusta voisi olla ehkä tyytyväinen? Hiukan huvittunut kuitenkin. Toisen naapuritalon herra on vähemmän huvittunut ja sipattelee ettei sen talon seinustalla ole tikkaita että pääsisi tappamaan tiput. Tämä herrahenkilö on kokenut valtavia tappioita palstallaan roistomaisten rusakkojen tekojen takia ja nyt hautoo kostoa kaikille Äitiluonnon vähääkään yhteistyöstä kieltäytyvien luontokappaleiden suhteen. Yhden rusakon saikin palstallaan kiinni mutten liene valaista tarkemmin kuinka siinä kävi. Ei hyvin rusakolle. Tähän tarinaan liittyy kuokka suurena osallisena. Sipattelin ettei tuonut raatoa minulle, olisin pistänyt pataan. Olisin voinut kutsua herran oman herransa kanssa päivällisellekin. Olen sillä tavalla höveli. Ainakin jos sille päälle sattuu.
No, juteltiin sitten mehukkaan jänöpaistin puutteessa ruusupavuista ja parvekeviljelystä. Siitä kuinka veemäistä on että ampiaiset majailee (ei rauhaa rakastavat kimalaiset, ei hyötyisät mehiläiset vaan veemäiset ja vihaiset ampiaiset. Ei sinällään että tällä mitään olisi merkitystä, koska kammoan kaikkia niitä kuin uutta ruttoa mutta kunhan rutkutan) heti katon yläpuolella ja hormissa meidän keittiön heti yläpuolella (viime kesänä hormiin remppareiskat käväisi rakentamassa tiiviin verkon että pistäväiset jäävät pörisemään omalle tontilleen eivätkä enää visiteeraisi meidän majassamme). Jätkät ei tajunneet yhtään kuinka tyynesti heillä on asiat tokassa kerroksessa! Meillä katonrajassa täyspuiset mööpelit, raskaista keraamisista ruukuista-täynnä multaa ja kasveja- puhumattakaan lentelevät kuin höyhenet tuulen tuivertaessa. Plus katto loppuu puoleenväliin ja talon kaikki vedet lorisevat partsille suoraan. Niin hienoa. Viime kesänä kuvittelin olevani tosi kettu ja solmin rautalangalla tomaatin taimen just siihen kohtaan mihin lorisee. Ei nyt luulis veden loppuvan, juoppo! Syksyllä korjasin talteen viiden (5) tomaatin valtaisan sadon ja paksuudeltaan viisisenttisen varren , vähän yli puoli metriä korkean tomaatin varren. Sillä varrella olisi voinut lähteä saunan taakse pätkimään hiukan järkeä yhdelle jos toisellekin ja kävellä tilanteesta pois voittajana. Ei ehkä niinkään moraalisena voittajana mutta olisihan se ollut ihan helvetin vapauttavaa. Viittaan ensimmäiseen paragrafiin.
Tänään lähdettiin toipilaan kanssa jortsuun ja Poikalapsi halusi vattupensaan partsille. Funtsin että hullumpiakin toiveita maailmassa on ja Puutarhuri suositteli Makeaa Mauria. Maurista arvioidaan tulevan metrinen pöheikkö, jännitämme suosiiko Mauri tänä vuonna jo meitä marjoilla vai meneekö ensi vuoteen. Ei voida tietää miten Mauri tänne kotiutuu mutta oman, kahvallisen saavin se sai majakseen. Saavit on helppo siirtää muutoissa. Tahdon nimittäin talon talkkarilla. Olen juurikin jättänyt Kosmokselle tilauksen. Nyt odotan. Tarvittaessa voin olla piinaavan sinnikäs ja itsepäinen. Näin ollen jos Mauri olisi onnellinen mahdollisen talvenkin yli, olisi vähintään ensi vuoden elokuussa odotettavissa ystävyyden hedelmiä. Syreeni selvisi talven yli omassa saavissaan ja nyt paisuneet silmut ovat avautuneet jo pieniksi lehtien aluiksi. Kauppaliikkeen kasvihuoneesta tarttui tänään mukaan myös jo tomaatteja tehnyt "Snacker", minikokoinen puskatomaatti jonka hilasin ihan periaatteesta mukaan. Saattaa olla että se on ainoa tapa saada tomaatteja tuolle parvekkeelle, missä vallitsee saariston olosuhteet.
Kuinkakohan Mauri ja Snacker selviävät yöstä? Kurkin ikkunasta mutta kovin oli pimeä siellä toisaalla jo.
Tänään kylvin purppuraista ja ikiaikaista keräsalaattia lootiin ja Poikalapsi huolehti ruusupapujen siemenien likoon laitttamisesta. Huomenna annan pojun tuupata siemenet multaan ja sitten odotellaan. Normaalisti olisin häärinyt esikasvatuksen kanssa ihan liian aikaisin (me puhutaan nyt helmikuusta) ja jännännyt taimien kanssa ihan puuduksiin asti. Viime kesän kokemus osoitti että taimien on pakko olla jämäköitä ja kestää ihan mitä vaan pärjätäkseen tuolla partsilla. Lue: istutus suoraan kasvupaikalle. Ottaen huomioon että nyt on jo ... kolmas?... yö ettei ole yöpakkasia, en edes ajatellut tehdä tätä proseduuria yhtään aikasemmin. Sittenkin saattaa olla että on täällä meillä saaristossa liian varhaista mutta voi voi. See if I care.

Turn it all around!

Ever get that strangest feeling that something´s on the way. You might not know what it is and all you have is the gut- feeling inside. But it´s so true, it´s so strong that you are left with no choice but to go along with it. You might not tell it to a random person you bump into, but even in the midst of the most shallow chit- chat you feel that familiar gnawing of things- to- come. At this time, the random chit- chatter evaporates. You can see yourself chattering politely, even a few friendly bursts of laughter might be sprinkled along, to liven up the conversation. Yet all the time, you are looking at the string of events like a complete and total outsider. Because you are not there anymore. You have become a Traveler  The inner, true you really has nothing to do with this nonsense. The inner you has already traveled to another place and space. Your inner true self is having a meaningful interaction right now. Right now! 

Where are you? 

Are you following the Traveler, nurturing the wisdom of centuries past or do you choose to remain in your current situation that really, really is already part of history.

Chattering about soggy greenery? How that young chickadee just doesn´t get that she needs to take that dog of hers to take a dump elsewhere than in the middle of a yard, quipping how you are actually on your way to get some groceries or perhaps you moan how the winter coats are yet to be washed and put to storage if only you found a spare minute to do that.  

 Do you choose to look forward or do you choose to gaze back and let history to repeat itself. For that is in the nature of history, repetition. Spiraling deeper. It would be wise to focus on things to come when you are moving fast because there is bound to be a few pesky bumps along the road.

All these mundane trivialities. What do they matter anyways! When your true self is having a meaningful moment right now, where are you instead?

Now see who got screwed up.

Where are you? 

Are you joining the Traveler?

  

Where have all the Anvils gone?

Tämä kevät osoittautuu varsin kiintoisaksi, vaikka on vasta alkanut.
Tietyllä tapaa ajoittain tuntuu että olisi ottanut sivustakatsojan aseman kun asiat ynnä seikat vain asettautuvat omiin asemiinsa. Jälkikäteen katsottuna kaikki kävi varsin hyvin järkeen ja tuntuu jopa loogiselta, mutta tapahtuman keskellä millään ei näennäisesti näytä olevan mitään järjen hiventä.
Sittemmin olen viisastunut hiukan ja tätä nykyä pidän naaman nepparissa ja hiljaisena odotan mitä mistäkin seuraa. Mitä tapahtuu seuraavaksi.
Sitä ei voi vielä tietää, ei ennen kuin avaa seuraavan oven.

Eilen viimeksi sain jälleen vakuuden siitä että maailmassa luultavasti on löylynlyömien vakio. Esmes se sekopäämuija joka sinnikkäästi jaksaa tilata safkaa meille. Aina kaksi annosta.
Itsessään ihan viihdyttävää tämä aktiviteetti mutta ehkä vapaa- ajallaan saattaisi keksiä jotain kehittävämpääkin? Ravintolan työntekijöilläkin luultavasti olisi parempaa käyttöä työajalleen kuin sinkoilla sosiopaattien lähetteinä.
Noh, mene tiedä.

Luovutan illan loppupuheenvuoron sielunelukalle, Lorelai Geelle.

How to speak